2012

Vähän tulee myöhässä nämä mun uudenvuodenhehkuttelut, mutta Suomessa ollessa olin koko ajan menossa "kiharat hulmuten" (lainaus äidiltä), eikä blogia kerennyt/jaksanut/halunnut miettiäkään.

On tullut luettua yhden jos toisenkin bloggaajan muisteloita viime vuodesta, ja se on tehnyt tämän postauksen tekemisen vielä vaikeammaksi. Kaikkien elämässä tuntuu tapahtuneen niin paljon, jokainen tuntuu saavuttaneen vaikka mitä ja kokeneen uskomattoman paljon. Itsestäni taas tuntuu, että vuoden 2012 merkittävät tapahtumat voi luetella yhden käden sormilla. Ja siinäkin olisi jo liikaa.

Viime vuosi oli kuitenkin elämäni tähänastisista paras. Eikös jokainen kulunut vuosi ole aina hitusen edellistä parempi? Itsestä ainakin tuntuu siltä. Aina on kokeneempi, ja ihmisenä hieman kasvanut. Jokaisen vuoden aloittaa eri silmin katsoen kuin edellisen. Jos viime vuoteen ei sisältynyt merkittäviä tapahtumia, niin sitäkin tärkeämmän siitä teki kaikki työ jota tein itseni -ja onnellisuuteni- eteen. Päätökset, jotka eivät olleet helppoja, mutta sitäkin merkittävämpiä.

Keväällä täytin 20. Niinkuin olisin asialle mitään voinut... Kauhea kahdenkympin kriisi oli: nyt pitäisi olla aikuinen ja tietää mitä haluaa, käyttäytyä sivistyneesti ja päämäärätietoisesti. Tuntui, että odotukset kaksikymppistä kohtaan olivat aivan erilaiset kuin 19-vuotiasta. Ja itse olin enemmän kuin koskaan hukassa sen kanssa mitä halusin. Piti siis alkaa ankarasti pohtia mihin suuntaan haluaa elämän vievän, pelkästään mukana kulkeminen kun ei tuntunut tuottavan tyydyttäviä tuloksia.

Kesällä päätin pitää välivuoden (lopettaa??) opiskelusta Jyväskylässä. Jyväskylä ei sopinut minulle, eikä yliopisto-opiskelukaan, ja olin kuin haamu koko vuoden kun asuin siellä.Olisi ollut fiksua jatkaa opiskelua alalla, jota on vaikea päästä lukemaan ja josta on hyvät työllistymismahdollisuudet. Mutta haluan, että kun opiskelen, niin minulla on siihen palo, eikä niin, että asiat hoidetaan puolihuolimattomasti vasemmalla kädellä.

weheartit.com

Syksyllä muutin Pariisiin. Ulkomaille muutto oli asia josta olin aina haaveillut, ja kesällä ajatus ei enää tuntunut lainkaan pelottavalta; ainoastaan kutkuttavan ihanan houkuttelevalta. Pariisi on tuonut elämääni niin paljon uutta, ja lunastanut paikan sydämmessäni. Täällä olen ollut onnellisempi ja enemmän oma itseni kuin missään aiemmin.

Alkutalvesta erosin. Kun oli ensin ollut lähes kolme vuotta "me", oli alkuun vaikeaa muistaa, kuka onkaan minä. Mutta kun hyväksyi, että aina kaikki suhteet eivät toimi, ja ihmiset näköjään ihan oikeasti voivat kasvaa eri suuntiin, muuttui elämä taas hitusen helpommaksi. Vaikka mitään sen suurempaa draamaa ei suhteen lopussa ollutkaan, niin nyt tuntuu, että pystyy taas hengittämään vapaasti.

Vuoteeni ei siis sisältynyt kreisejä festareita tai hulluja opiskelujuhlia, yöuinteja tai huikeita elämysmatkoja. Mutta niiden sijaan, pinnan alla kupli koko ajan, ja tein monta suurta, paljon pohdintaa vaativaa päätöstä.

Huomasin, etten ollut onnellinen, ja tein asialle jotain.

Joululomalla useampi minut pitkään tuntenut ihminen huomautti, ettei ollut nähnyt minua tällaisena aikoihin. Sain monelta ihmiseltä kuulla, että nyt olen taas oma itseni. Ja siltä minusta taas tuntuukin.
Ehkei siis mennytkään ihan hukkaan koko vuosi.